En ole ennen ymmärtänyt näin hyvin,

miksi ne molemmat mainitaan

 oikeuden päätöksissä aina yhdessä.

Kipu rävähtää, niin että liike pysähtyy ja säteilevä tuska kulkee kaikkia hermoja myöten  sähköiskuna.

Sitten hiipii särky, jää asumaan ja jäytää hehkuvana tulena.

Uusi kipu ja taas särky jatkaa.

Tätäkö ja kauanko?

 

Masennus  seuraa kuin haaskalintu

ja laskeutuu sitten,

 kun voimat hiipuvat. 

 

 Olisi helppo luovuttaa.

Mutta entäpä, jos helvetti on olemassa?