kysyn usein ihan turhia kysymyksiäni.

Ajattelen kai, että ne vievät tuntia eteenpäin kivasti.

No eivät vie varmasti.

Jos oletan, että seitsenvuotias vastaa toivomallani tavalla, joudun katumaan.

Hänen ajatuksensa ovat yhtä kaukana kuin sateenkaari mullasta maan.

"Mikä tämä on?"  kesken ympäristö- ja luonnontietotunnin kysyn tyhmänä.

Ja näytän kirjan kuvaa jäniksestä.

"Pääsiäispupu! Se piilottelee suklaamunia ja sitten me etsitään niitä aamulla.

 Kerran minä sain oikein ison munan ja siinä oli hämähäkkimies sisällä. Ja se voi mennä kerrostalon sivua pitkin vaikka miten korkealla niillä imukuppijaloilla.

 Kerran äiti  siivosi ja yksi hämis joutui imuriin...selvisikö se, ope?"

(No vastaa toope!)