Näin isänpäivän aattona ajattelen isääni.

Hän poltti piippua. Ja yhäkin minulle tulee hyvä ja turvallinen olo tupakin tuoksusta.

Hän konttasi sohvapöydän alta perässäni. Se pöytä on hävitetty, kun se huojui.

Hän osti minulle nuken. Pidän nukeista vieläkin. Joka jouluksi haluaisin uuden, mutta eihän näin vanha voi saada nukkea joulupukilta...

Muuta en isästä muista.

Hän kuoli ennenkuin täytin 2.

Olin tottunut ajatukseen. Olihan usein todettu, että Helmillä ei ole isää.

 Meni viisikymmentä vuotta.

Kunnes  isänpäivän aattona tuli itku.

Sanoin ääneen:

- Minulla ei ole isää.

Sen jälkeen olen tajunnut suuren menetykseni.

Kun teemme oppilaitteni kanssa isänpäiväkortteja, voin lohduttaa niitä lapsia, joiden isä on muuttanut pois tai kuollut.

Kerron, että jokaisella on joskus ollut oma isä.

Jos postikaan ei tavoita enää isää, teen heidän kanssaan kortin vaarille tai kummille.

 

Itse sytytän kynttilän.