Kuljen vain rataani.

Aina uudestaan auringon ympäri.

Olenhan sen planeetta.

Tämä tuntuu niin turhalta.

Älyttömältä ja hölmöltä ja hullulta.

 

 

Mutta tuo kuhina kuorellani tarkoittaa elämää.

Nuo äänet kertovat jotain tärkeää.

On paljon  tuoksuja ja värejä ja makuja.

On iloja, suruja ja muita tunteita.

 

Päivänpuolella aurinko kylkeä lämmittää,

yönpuolella avaruus minua viilentää,

Tuhannet pienet valot alkavat tuikkia.

Taivaalla,

mutta myös minun, maan, pinnalla!

 

Ne sytyttävät ne. Ne on ne ihmiset: 

Suuret, pienet ja monenväriset.

Ne laulavat, leikkivät ja työssä huokaavat.

Ne syntyvät, elävät ja kuolevat.

 

Ja kaikki kasvit nauttivat valosta,

vedestä, lämmöstä ja ilmasta.

 Ja hiljaa nukkuvat  eläimet,

suurensuuret ja ihan pienet,

omissa rakkaissa pesissään. 

Tuon elämän takia tässä yhä kierrellään.