Olin saanut olla äitinä jo monet vuodet ja yhtäkkiä kaikki lapseni olivat kasvaneet ohi keinuajan.

Mies kysyi, joko koko hökötys jo hävitettäisiin. Onneksi kummipoika kävi ahkerasti keinumassa.

Eniten minua kuitenkin asiantilassa harmitti kirkkopuisto. Siellä oli ihanat keinut. Jos heittäydyin selälleen keinuessani, näin vaan taivaan ja lokit ja voin tuntea lentäväni niitten seassa. 

Olin hyvin onnellinen, jos kyläilylle tuli lapsiperhe. Kahvin jälkeen vein lapset puistoon ja pääsin keinumaan. Vanhemmat saivat huokaista sen aikaa. Ja minä sain lentotunnin.

Viimein syntyivät lapsenlapset. Milloinkohan he muuten taas tulevat...

Onkohan vanhainkotien pihalla keinuja?