Oltiin ryhmämatkalla. Istuimme jo muut bussissa, mutta mihinkään ei päästy lähtemään. 

Piti yhtä retaletta odottaa. Hän oli tupakalla jossain.

Virnistäen itseensä tyytyväisenä hän sitten kömpi koko käytävän läpi takapenkille. Matkalla töni ainakin minua.

Lähdettiin. 

Jätkä halusi kuselle melko pian. Taas huokailtiin.

-Olisi ollut edes ilmastoitu auto.

Paheksunta lisääntyi ruokailutauolla. Tuo kaveri veti pelkkää kaljaa. Käytti rahansa mieluiten siihen. Sitten hän nukahti lämpimään bussiin, eikä herännyt katsomaan hienoa tunturimaisemaa.

Viimein saavuimme retkeilymajalle . Sytytimme nuotion. Lauloimme ja paistoimme makkaraa. Juttelimme siinä myöhään yöhön. Kukin hiippaili omia aikojaan punkkaansa.

Istuimme bussissa aamulla odottelemassa kahta. Paras ystäväni Tarja viipyi myös jossain...

Jokin naksahti päässäni.

Nyt vuosien jälkeen mietin yhä teinkö oikein.

Tarja on edelleen vanhapiika.  Entä jos hän olisi sittenkin tullut onnelliseksi sen hunsvotin kanssa?

Ei voi tietää.