Nuorina neitoina lyseossa meillä oli suunnistusta. Kompassia ja karttaa käänneltiin Lidian kanssa parina. Ja sitten painuttiin metsään, seurattiin polkuja ja karttaakin ja katsottiin välillä kompassia.

Ja eksyttiin.

Meidän pelastuksemme oli panssarivaunun örinä.

Samoissa metsissä harjoittelivat myös isänmaan nuoret toivot.

He olivat kaiken lisäksi löytäneet siinä harjoitustensa sivussa meidän rastimme.

Niin sitä ajeltiin, Lidia ja minä, armeijan kyydillä takaisin kaupunkiin ja mentiin opettajalle ilmoittautumaan.

No arvasihan Sikke, että likat taas olivat eksyneet...