lähti merille. Ja seilasi villeillä linjoilla Ameriikasta Austraaliaan ja Kiinasta Gröönlantiin. Ja toi tuliaisia lapsilleni kaukaisten maitten toreilta. Koruja ja koreja, leluja ja lannevaatteita.

Sitten tuli se myrsky.

 Koko laiva meinasi mennä kappaleiksi. Miehet hoippuivat laivan sisällä, kannelle ei ollut menemistä.
Yksi meni ja huuhtoutui mereen.

Se ei ollut veljeni.

 Mutta jonkun toisen veli tai poika ainakin.

Surullista ja pelottavaa. Toivo oli jo miltei menetetty. Usko myös.

Silloin, laivan kallistuessa ja kohotessa suuren aallon harjalle ja taas keulan kääntyessä alaspäin ja puskiessa kohti seuraavan aallon pohjaa, veljeni lupasi:

-Jumala, jos tästä selvitään, vien äidin joulukirkkoon ensi jouluna ja menen itse myös sisälle koko jumalanpalveluksen ajaksi.

Ja sen lupauksen hän piti.
Vaikka  kirkon pihalla piti ottaa hermosauhut. Mennen tullen.