Tänään alkoi sataa jo aamulla.

 Antero pyysi luvan lähteä ulos. Saappaat olivat veljen vanhat ja niissä oli  reikiä. Setä korjasi niitä polkupyöränpaikkausvälineillä viime lauantaina.

Antero päätti lähteä joelle.

 Eilen hän ja Mikko rakensivat siellä lautan vanhoista sokkelilaudoista. Ei haitannut, vaikka niihin oli jäänyt vähän sementinroiskeita.

Vettä satoi koko ajan ja lautta kellui jo. Antero kokeili, kannattiko se häntä. Ei vielä, lautoja tarvittiin lisää reunoille.

Antero ei viitsinyt alkaa yksin lautan paranteluhommiin. Hän otti seuraavaksi suunnan kaupalle. Mikko voisi olla jo hereillä.

Mikon äiti tuli ovelle ja sanoi, ettei päästä poikaansa sateella ulos. Mikko saa liian helposti rohinaa keuhkoihin.Mutta Antero voisi tulla sisälle pelaamaan Afrikan tähteä.

Antero riisui isot saappaansa ja märän takkinsa eteiseen. Arasti hän hiippasi makuuhuoneeseen, jossa Mikko istui lattialla ja ajeli datsunillaan matonraitoja pitkin.

-Ota sie tuo nuffieltti.

Mikon kotona tuoksui pulla ja alakerran kaupasta saatiin hakea pari nallekarkkia mieheen. Aika kului joutuisaan.

Mikon äiti tuli ovelle:

-Äitisi jo varmaan odottelee päiväruualle sinua.

Antero puki vikkelään vaatteet ylleen ja lähti lönttäsemään kotiinpäin. Vettä satoi kuin kraanasta.

Äiti tuli vastaan essuhelmat vettä valuen.

-Luultiin sedän kanssa, että hukuit jokeen,kun ei sinua kotiin kuulunut. Selkääsi sietäisit saada, kun tuommoinen kyläluuta olet. Aina saa olla huolissaan sinusta. Nyt äkkiä kotiin. Saat vielä kuolemantaudin.

Illalla nenä valui ja aamulla koski kurkkuun. Kunnanlääkäri kävi ja antoi penisilliiniä.

Äiti paistoi pullaa ja kouluun ei tarvinnut mennä koko loppuviikkoon. Setä toi kaupungista pektuksia.